Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, koirat ei (onneksi) raketeista välittäny. =)

Joku pyyteli kuvia niin kävin tänään sitten ottamassa muutaman. Kamera ei tykännyt kireästä pakkasesta (eikä koirat paikallaan pysymisestä). Mutta no can do, tässä muutamia. =) Tosta näkee vähän tota kokoeroa. :)

Karma pällistelee mökillä.

Karma katselee mitä järvellä tapahtuu.

Iisasta en melkein edes uskalla julkaista kuvia, tuo trimmi on jotain järkyttävää.. Mutta ennen-jälkeen -kuvat trimmiportfoliota varten on otettava.. :D

Iisa ennen pesua. (Viimeksi pesty viikko sitten.)

Siinä niitä, vähän turhan samanlaisia keskenään.. Mutta kai niistä jotain näkee. =) Palaillaan jossain välissä treenipäivityksen merkeissä!

Tack och adjöö!

Heh, "hieman" jäänyt tämä kirjoittelu.. Ehkä voisi taas uutena vuotena luvata olla ahkerampi. :D Ainahan voi toivoa..

Aloittais vaikka Iisasta.

Kuluneena syksynä Iisan treenaamiset tapahtui harvakseltaan. Jonkin verran jälkiä, hakua ja enimmäkseen tokoa. Agilityä suunnitelmiin nähden todella paljon liian vähän..

Iisan kanssa takkuillaan vieläkin sen SEURAAMISEN kanssa. Argh. Se aihetuttaa ohjaajalle vähintääkin hiusten lähtöä, ja ne vähät mitkä on päässä niin nekin harmaantuu. Me ei vaan edetä, ollaan koitettu varmaan about 100 eri tavalla, ja ollaan vieläkin alkupisteessä. Nääh, voisi syventyä aiheeseen vaikka huomenna.

Kuten viime syksynäkin ( :D)  Alo olisi  muuten kasassa, paitsi toi seuraaminen..

Palaillaan Iisaan joku päivä.

Iisan syyslook.. Kaipaisi trimmikonetta joo. :D

Sitten tämä uusi vahvistus.

Meidän jengi lisääntyi yhden sakemmannin verran tuossa syyskuun lopussa. Pikkujätkää kutsutaan Karmaksi, virallisesti Karvakuula Butte. Karma on opiskeluihini liittyvä projektikoira, ja sen omistaa Poliisikoiralaitos.

Karman kanssa ollaan treenailtu vähäsen kaikkea, haun, jäljen, tottiksien alkeita jne.

Karma 4kk.

Jees. Vähän tilannepäivitystä. :D Ehkä se blogin päivittäminen tästä virkoaa!

..hakukoira nimittäin.

Itelle iski pienimuotoinen paniikin poikanen kun luki tänään ens jakson lukkaria. Tokana koulupäivänä tasontarkastus. Toko & maastot.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että toko ei tuu menemään hyvin. Hinkataan vieläkin sen seuraamisen kanssa, tosin edistytään. =) Muut Alon liikkeet alkaiski olla kasassa. :D Jäävien liikkeiden pysähtymisetkin olis melkein hanskassa kunhan vais olis se seuraaminen.. 

 Niinmuttasitä hakua. Heräsin todellisuuteen - ei olla reenattu sitä kertaakaan kesällä. Tämä johtuu aika pitkälle tosta ohjaajan nilkan rikkoutumisesta, metsässä rämpiminen tms. ei mitään ihanuutta ole ollut koko kesänä joten haku on vähän jäänyt.. Joo, voi hakua tehdä muuallakin mutta liikkuminen ylipäätään on ollut välillä tuskaa niin haku on jäänyt.

Tänään sain kuitenkin siskon pakotettua maalimieheksi. Muahhah.

Ensin tehtiin sillei että sisko meni etukäteen kanalaan (iso varastorakennus) piiloon. Kanala oli pimeänä ja siskoni oli sen perällä jonkun tolpan ja veneen välissä kyykyssä. Iisa sai jo ovella hajun ja se juoksi ilmeisesti melkeimpä heti "ukon" luo ja se tuotiin syöttäen takaisin. Seuraavaksi tehtiin yksi pako. MM piiloutui kottikärryjen taakse avonaiseen katokseen. Iisa oli ihan tärinässä ja piippaili vähän kun mm oli paennut. Sai lähteä kuitenkin vasta kun oli hiljaa. Vähän vissiin kierteli ennenkuin löysi. Taas tuli syöttäen pois.

"Niin joo se ilmaisu.." Sitäkään ei olla reenattu. :D Iisalle valitsin rullailmaisun. Tehtiin niin että ukko istui n. 5m päässä meistä pallo kädessä. Lähetin Iisan ukolle ja sieltä se sai pallon suuhun ja kiikutti sen minulle. Tehtiin pari kertaa ensin näin ja sitten viimeisellä laitoin Iisan kiinni ja se "johdatti" minut ukolle. Wohoo siitä se lähtee.

Sain äidin tekemään jäljen. :D Hehee.

Eli pitkähköllä nurmikolla jäljesteltiin tänään. Jälki oli yhteensä n. 70 askelta pitkä. Ensin 20 askelta, kulma vasemmalle, 30 askelta ja kulma vasemmalle ja taas 20 askelta.  Jälki ehti vanheta n. 30min.

Tiesin vain suunnilleen mistä jälki alkaa, mutta hyvin tuo aloitus tuntui löytyvän. Ekalla 20 askeleella oli jokaisella namit. Haisteli hyvin joka askeleen, mutta ei jostain syystä syönyt kaikkia nameja. Sitten se kulma. Krhm. Tuli kulmaan rauhassa, söi siitä namit, meni eteenpäin yli, tuli takasi, poukkoili hetken ja sai hajusta kiinni ja jatkoi oikeaan suuntaan. Tällä pätkällä nameja oli uhkarohkeasti joka kolmannella askeleella. Haisteli silti tosi hyvin mun mielestä joka askeleen. =) Toisen kulman teki TOSI paljon paremmin, ei mennyt yli mistään ja lähti heti oikeaan suuntaan. Tällä pätkällä en tiedä kuinka paljon nameja on ollut ja missä, hyvin haisteli silti. Lopussa odotti iltaruoka.

Heh, oli hieno kun Iisa tuli kupille nenä niin tiukasti maassa että melkein törmäsi siihen. :P Vähän se säpsähti ku yhtäkkiä nenän edestä löytyikin ihanaa kanaa. =)

Iisan jäljestämisessä on ärsyttävää se, että vaikka se haistelee kaikki askeleet niin se silti ehtii jossain välissä aina tehdä sitä spanielien metsästys-jäljestys ärsyttävää kaartelua.  Sitä on vielä ärsyttävän hankala kontrolloida. Minkäs sitä luonnolleen mahtaa.

Ollaan myös tokoiltu jonkin verran, aloitin seuraamista TAAS uudella tavalla. Tosin tämä taktiikka tuntuu toimivan. JES! =)

Iisalla alkoi tänään antibioottikuuri.. Anaalirauhastulehdus on vaivana. =( Ei se kyllä tosin Iisaa tunnu vaivaavan, täysillä vaan etiäppäi sano spanieli. =)

  
16.4.1996 - 3.4.2009

Lola aka Monni, Molli, Läfläf, Onni... 
( labbis x ? )

I miss you, miss you so bad
I don't forget you, oh it's so sad
I hope you can hear me
I remember it clearly

The day you slipped away
Was the day I found it won't be the same

Lola tuli meille minun ollessa 4-vuotias. Koirista en mitään tiennyt enkä ymmärtänyt muuta kun sen ihanuuden että se koira oli. Lola asui aluksi meillä sisällä kotona, kunnes siskolleni puhkesi allergia Lolan ollessa vähän yli vuoden. Koirastahan ei kyllä varmasti oltaisi luovuttu, joten Lola siirtyi ulkokoiraksi. Myöhemmin Lola sai muuttaa takaisin sisälle viettämään arvokkaita eläkepäiviään.

Lola oli ainoa laatuaan. Mahtava paketti. =) Se vahti, mutta osasi rauhoittua kuitenkin. Lola oli myös todella riistaviettinen, nenä vei milloin minnekkin. Välillä tuo vietti ei ollut hallittavissa ja koiraa tuotiin kotiin milloin poliisiauton etupenkillä, ja milloin se on itse haettu kilometrien päästä tyytyväinen ilme naamallaan. "Hähä, meitsi vähä jahtas pupua. Kiva ku haitte niin ei tarvii ite kävellä."

Kun itse todella kiinnostuin koirista ja niiden kanssa tekemisestä n. ollessani 9-10v. sain huomata että Lola oli myös nopea oppimaan. Ja ruuan takia sen sai menemään vaikka "perse edellä puuhun." ;)

I had my wake up
Won't you wake up
I keep asking why
And I can't take it
It wasn't fake
It happened, you passed by

Lolan perusluonne oli rauhallinen, mutta tekemisestä se innostui aina. Toivottoman hellyydenkipeä. :) Lola rakasti uimista, palloja, keppejä, ihmisiä ja ruokaa. Kovin koirasosiaalinen se ei tosin ollut, naapurin samojedi ja Iisa olivat ainoita siedettäviä.

v. 2007 keväällä Lolan maailma mureni, tuli toinen koira! Kun Lola tajusi että Iisa ei tullut vain käymään oli sen naama lievästi sanottuna hapan. Lola tyytyi kohtaloonsa, mutta oli silti lauman yksinoikeutettu kuningatar. Alkukankeuksien jälkeen se kohteli Iisaa tosi nätisti, leikitti ja piti kuria yllä. 

Lola oli  mulle once in a lifetime -koira. Se oli niin suuri persoona ja sen kanssa 
sain kasvaa lapsuuteni ja murrosiän ja kaikki. Lolaan pystyi aina turvata. =) Elämä 
Lolan kanssa oli vaivatonta, viimevuosina olimme oppineet tuntemaan niin hyvin,
että tulkitsimme toisia pienistä eleistä ja ilmeistä.
 Lolan saappaat ovat aivan liian isot kenenkään muun koiran täytettäväksi. 



And one day we will meet again. And we cross the rainbow bridge together. Never
to be seperated again. 
                     

Iltasella taas reenailtiin vähän tossa pihalla.

Ihan ekaksi otettiin sellaista että mä peruutin ja naksu toisessa, nami toisessa kädessä ja Iisa tuli perässä. Katsetta siis haettiin. Eka Iisa tarjos istumista ja vaikka jatkoin peruuttamista niin Iisa istui kunnes sitä kehotti tulemaan mukana. Sitten tuli maahanmenoa ja sama juttu.. Lopuksi hoksaili että "Aijaa tää oli tää juttu no kyllä mä tän osaan!" Ja homma toimi. =)

Tällä haettiin siis lähinnä sitä, kun Iisa on tossa seuraamisessa tiputtanu kontaktia aika railakkaasi, että myös liikkuessa voi pitää kontaktia.

Iisa pitää nykyään aika hyvin paikkansa meidän hienoilla n. 4 askeleen seuraamisilla. Nyt myös hoksaili pitää kontaktia ja lopetettiin kerrankin ajoissa!

Sitten otettiin paikallaanmakuuta sillei että otettiin  3x n. 30sek. Ja kävin välissä palkkaamassa. Pysyi hyvin, oli tarkkaavainen eikä tehnyt mitään ylimääräistä.

Viimeisenä tuota kiertämistä äidin kukkalaatikolla.. Alotin n. 5m etäisyydestä. Iisa lähtee vähän hitaanlaisesti (pomppien ja hölkytellen) mutta sitten kun on kiertänyt kohteen niin tulee laukalla luokse. Peruutin aina pikkuisen ja pääsin n. pari metriä etenemään ja sitten lopetettiin. =)

Extempore päätin ottaa Iisan kanssa liikkeenomaisia suorituksia. Tai no niitähän on meillä huimat 3 tällä hetkellä.

Tehtiin omalla pihalla eli häiriöt oli 0. En palkannut välissä ja tehtiin kaikki putkeen. Eli paikallamakuu, hyppy ja luoksetulo.

Aloitettiin paikallamakuusta, joka oli mun laskujen mukaan se 2min. Välimatkaa oli ehkä n. 10m? Pysyi hyvin, pari kertaa vilkuili sivulle, mutta muuten nätti. Tuli myös ekalla käskyllä ylös! Ennen on yleensä vaatinut kaksi käskyä siinä vaiheessa, mutta kehitystä tämäkin! Tosi tyytyväinen olen tähän. =)

Sen jälkeen tehtiin hyppy. Olin kyhännyt hienon esteen agilityesteestä, johon laitoin lautoja sillei että se oli "umpinainen".

Iisalla alkas olla vissiin kierroksia, tempoili vähän miten sattuu aluksi. Tuli sivulle nätisti ja tällä kertaa ei ennakoinut hyppyä! Hyppäsi hyvin ja jäi seisomaan käskystä. Esteen kierrettyäni ennakoi istumisen. Muuten aivan mahtava!

Luoksetulossa ei myöskään mitään ongelmaa. Pysyi hyvin paikoillaan, tuli nopeasti ja suoraa sivulle.

Jos vaikka hankittais vähän häiriötä? Ja toivotaan että menee siltikin näin hyvin!

Mulle on tullut joku hirveä esine-etsintä -buumi! Koko ajan tekis mieli laittaa esineitä piiloon..

Päivällä kokeilin ekaa kertaa tehdä niin että Iisa ei näe esinettä minkä piilotan, ja ympäristökin oli suht vaikea. Piilotin köysilelun nimittäin meidän markilla olevaan vanhaan kanalaan, joka toimii nykyään varastotilana. Iso ja pimeä halli siis lähinnä kyseessä.

Ensiksi piilotin sen lelun traktorin takarenkaan taakse. Traktori oli n. viiden metrin päässä oviaukosta mistä Iisan lähetin. Iisa kierteli suht kauan, tsekkaili paikkoja. Kerran se meni sen lelun ohi eikä noteerannut sitä mitenkään. Iisa kävi kerran mun edessä katsomassa että "Niin pitikö täältä löytää jotain?", mutta lähti omatoimisesti takaisin etsimään. Sitten se sattui kävelemään suoraa lelua päin ja sai tietenkin hajun ja nappasi sen ja toi suoraa minulle. JES! =)

On vähän kehitystä havaittavissa.. Koululla treeneissä Iisa etsi ihan selvästi ihmisiä koko ajan, oli niinkuin ei olisi esineen etsimisestä kuullutkaan. ( No eihän se ollut! )

Tein toisenkin, ja kunnianhimoisesti jätin Iisan paikallaan makuuseen kanalan eteen. Kun marssin kanalaan sisälle niin ajattelin koko ajan alitajuisesti että kohta se on mun jaloissa mutta ei! Piilotin lelun tällä kertaa vähän vaikeampaan, yhden tolpan ja trukkilavan väliin, mistä se oli oikeastaan aika hankala löytää.

Palasin sydän pamppaillen ulos, ja iisa OLI KUIN OLIKIN vielä siinä samassa paikassa!! WOHOO! Toinen onnistunut treeni. =)

Lähetin Iisan taas siitä ovelta ja se kävi tuttuun tapaansa tsekkaamassa eka sen paikan missä se edellisellä kerralla oli. En nähnyt mitä Iisa teki, piilo oli sen verran kaukana ovesta. Iisa työskenteli ilmeisesti ihan hyvin, koska lelu löytyi yllättävän nopeasti. Sattui saamaan hajun hyvässä kohtaa varmaan, koska piilo oli oikeasti vaikea meidän tasoon nähden. Iisa toi sen taas innoissaan ja riehuttiin taas.

Kai pienen spanielin päähän mahtuu myös hitunen järkeä?

Mulla meinas lähteä järki, kun istuin koneella ja Iisa haukkui ihan turhaan. "Heitin ulos" koko koiran, ja sitten se vinkui siellä että haluaa sisälle. Odottelin niin kauan että lopetti vinkumisen ja avasin oven. Taas hetken päästä toi huuto alkoi ja taas koira ulos. Sitten kun sen sisälle hain niin ei oo enää haukkunut. Wuppii.

Vähän talvisia fiilistelyjä. Kuvan nappasi Maatu! Tukka hyvin kaikki hyvin..

Otettiin Iisan kanssa tuossa päivällä esine-etsintää.

Oon yrittänyt ehdollistaa Iisaa siihen että kun sillä on noi tietyt valjaat päällä niin se on silloin "töissä". On kyllä huomannut että kun ne sille laittaa päälle niin on havaittavissa, että Iisa sillei "herää" ts. rupeaa kattelemaan että -Mitä me nyt tehdään?

Otin eteisen kaapista randomisti jonkun vaatekappaleen (lapanen), jonka näytin Iisalle. Sitten laitoin Iisan toiseen huoneeseen ja kävin piilottamassa sen lapasen. Ensiksi laitoin sen yhden oven taakse, missä Iisan pitää työntää ovea että se saa sen lapasen.

Hyvin se lähti kehotuksesta, sillä kesti vaan suhteellisen kauan että sai sen hajun. (Tai sitten mä oon vaan kärsimätön). Siitä kyllä heti huomas kun se sai hajun, ja ei yhtään epäröinyt sen oven kanssa vaan suorastaan rynni hakemaan sen lapasen. Lähti laukalla tuomaan sitä heti mulle, hetki riehuttiin sillä lapasella ja sitten luovutus ja namia naamaan.

Tein toisenkin sitten, eli piilotin samaisen lapasen yhteen huoneeseen nurkkaan tuolille. Tuolin päälle vielä tuli verho että tämä ei ollut mikään helppo piilo Iisalle. Vaikein tähän asti.. Huoneeseen päästäkseen Iisan piti "avata" yksi ovi ja lapasen saamiseksi etsiä tie verhon toiselle puolelle.

Lähti taas hyvin etsimään, kävi ensin tarkistamassa sen piilon missä lapanen oli viimeksi. Nyt käytti nenää paljon paremmin ja teki tarkempaa työtä! Meni paljon huolellisemmin joka paikan ettei tarvinnut kahteen kertaan käydä..

Iisa avasi sen oven mikä pitikin, kävi huoneessa, mutta tuli takaisin. Se teki pienen mutkan viereisessä huoneessa ja palasi takaisin sinne missä esine oli. Siellä se kiersi hetken ja siitä näki selvästi kun se sai hajun ja ensin se otti verhosta kiinni! Sitten se tajus että "Hups, väärä." Ja rupesi raapimaan verhoa lapasen kohdalta, ja verho jotenkin sopivasti siirtyi ja Iisa sai napattua sen lapasen. WUHUU!!

Sitten taas riahuttiin ja oli tosi kivaa! =) Lopuksi urhoollinen etsijäspanieli sai namipalkkion ja valjaat laitettiin naulakkoon. Mahtavaa!

Maasta se pienikin ponnistaa!

Omistajan treeni- ja lomasuunnitelmat meni uusiksi pienen kompuroinnin seurauksena.. Ohjaaja onnistui rikkomaan toisesta nilkasta nivelsiteet..

Ollaan nyt kuitenkin naksuteltu jonkin verran eri juttuja. Äsken perehdyttiin kiertämiseen sekä liikkeestä pysähtymiseen.

Mulla on ollut vähän haastetta saada homma pysymään kasassa, kun koiralla kiehahtaa kierrokset viiteensataan kun otan naksuttimen ja namia esille. Ne jotka on nähny ton koiran naksutellessa niin ymmärtää tuskaani.. Mutta kyllä se siitä kun saadaan toi kiehuminen vähän rauhoitettua ja kohdistettua oikeisiin asioihin.

Kiertäminen alkaa olla ihan jees mallilla. Kunhan Iisa havannoi kohteen mikä pitää kiertää niin n. 5m etäisyydellä olevat jutut toimii. Etäisyyttä ruvetaan lisäämään seuraavaksi.

Uutena juttuja ruvettiin opettelemaan liikkeestä pysähtymistä. Tein nyt niin että Iisa seurasi namikättä ja pysäytin sen sillä pari kertaa, sitten otin sellaisia että aina kun Iisa itse pysähtyy (saa odottaa muuten kauan että se pysähtyy neljä tassua maassa..) ja naks->palkka. Ehkä se tästä. :)

Iisa kaverinsa Leon kanssa lepäilemässä Kannuksessa.

Kesä ja kärpäset!

Blogi on vaihteeksi kärsinyt hiljaiselosta, mutta ehkä me täältä noustaan.

Iisan kans on reenattu lähinnä erilaisten objektien kiertämisä agilityä silmälläpitäen. Kirtämisen kohteeksi on osunut tähän mennessä hyppyesteen siivekkeet, puun rungot ja erilaiset tötsät. Tajuaa idean jo ihan jees, ollaan tehty tätä siis naksuttimella.

Minä olin taas tietenki fiksu ja rupesin ahmimaan ja Iisan motivaatio/kierrokset ehti laskea aika radikaalisti ennenku tajusin lopettaa.

Nyt kesällä kun on lämmin ja kun Iisalla on "tukala" olo, niin sen kyllä huomaa tosta koirasta. Siihen ei saa vauhtia oikeen millään. Kierrosten nostaminen on kans aikamoisen työn takana --> Siirretään treenit viileämpiin ajankohtiin, kun koirallakin on virtaa.

1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen kansioon
2. Valitse sieltä neljäs kuva
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina
4. Haasta neljä ihmistä

Kuvassa on jo edesmennyt koirani Lola. Oltiin Iisan ja Lolan kanssa ulkoilemassa kesällä '08 ja heittelin koirille narupalloa ja tämä kuva tuli napsaistua. Lola on tässä ihan itsensä näköinen, kulkuri, joka osaa ottaa rennosti. Se myös rakasti noutamista! Tykkään tästä kuvasta ihan hirveästi, tässä on fiilistä. :) Tulee ihan kaikki hyvät muistot mieleen.

En keksi neljää ihmistä niin haastan Hannan ja Nitan. :D

Kevät tuli ja lumi suli! Melkein kokonaan ainakin, paikoitellen havaittavissa pieniä lumikasoja!

Iisan turkki sitten lähti.. :D Ai että kun on helppoa! Täällä on sen verran märkää vielä, että on ollut aivan ihanaa kun on tullut ulkoa niin vaan pyyhkäistä pyyhkeellä koira kuivaksi ja se on siinä!

Muutettiin Hanna ja Nitta-hoffin kanssa toiseen kämppään pois koulun alueelta. Uuteen kämppään kotiutuminen on mennyt hienosti, ei ole ollut mitään ongelmaa. :)

Treenailut on jäänyt muuton alta vähän vähäiseksi.. Nyt on ryhdistäydyttävä! Eilen tosin reenattiin kun oli luppoaikaa niin esine-etsintää. Meillä oli viime käytännön tunnilla esine-etsintää, ja Iisa oli ihan hukassa. Se etsi koko ajan ihmisiä.

Iisa kävi hakemassa koristaan lelun ja riekkasin sen kanssa hetken sillä ja jätin Iisan mun huoneen ulkopuolelle istumaan ja kävin viemässä lelun mun huoneeseen niin että Iisa näki. Sitten lähetin sen "etsimään" sen ja kun se haki sen niin leikittiin. Sitten tehtiin samalla lailla, mutta vaikeutin hommaa pikkuhiljaa että sen oikeasti piti etsiä sitä.. Hienosti meni kun Iisakin tajusi mitä etsitään! :D Siitä se lähtee.

Seuraamista ollaan harrastettu.. Se on yhä murheenkryyni. No kyllä se tästä, yksi askel on seuraamiskaavion alku!

Glada vappen vaan kaikille!

Ei se turkki kyllä laulaen tullut, mutta viheltäen se menee heti huomenna. On vaan niin paljon helpompi vaihtoehto tähän saumaan. Ehtiihän sitä myöhemminkin kasvattaa.

Käytiin Hannan ja hovawart Nitan kanssa treenaamassa hallilla lauantaina. 2 tuntia meni vauhdilla, ja oli hyvät treenit! Otettiin tokoa ja hakua ja pikkusen agilityä.

Haussa tehtiin lähinnä taas siis perus etsintää, ilmaisu puuttuu vielä kokonaan. Etsii edelleen hyvin, nenän käyttö mahtavaa. Ylypiä?

Tokossa treenattiin aluksi hyppyä. Otin tosi matalalla hypyllä, esteessä taisi olla 2 lautaa..? Tein vaan sillei että ohjasin sen hyppäämään yli ja pysäytin sen namilla toiselle puolelle ja syöttelin siinä ja vapautus. Otettiin ehkä viiden toiston pätkissä muutamia kertoja. Hyvä alku tästä tulee. :)

Sivulletuloja sahattiin vaihteeksi. Nyt se tulee hyvin! Oikea paikka tulee lähes poikkeuksetta. Paikallaan käännökset on hyviä ja tiiviitä. Peruuttamisen tyyli on tullut oikeaksi.

Tehtiin Hannan ollessa liikkeenohjaajana kaukot istu-maahan vaihdoilla. Vaihdot oli nopeita, eikä se tullut eteenpäin, mutta sivullepäin kyllä! Se veti itseään vasemmalle maahan-istu vaihdoissa. Lopputuloksena vino koira. Ja se nousi vasta toisella käskyllä sivulle.

Liikkeenomaisena tehtiin myös luoksetulo. Ainoa ongelma oli että alkutilanteessa Iisa sahasi sivulla istumaan ja maahan ja istumaan ja maahan. Se lienee helposti kitkettävissä?

Seuraamisen treenaaminen onnistui myös. Iisan rintamasuunta on ollut huono (poikittaa) ja nyt treenattiin pitkän seinän vieressä. Oma nopeampi kävely auttoi myös asiaa.

Oli hyvät treenit ja koira teki hyvin. Ja oli muuten poikki illalla! :D

Kasvais jo! Iisan turkki kasvaa aivan _tajuttoman_ hitaasti. Sitä ei ole kannukseen tulon jälkeen lyhennetty (mahakarvat, jalkojen hapsut yms..) ja tuntuu ettei tuo ole kasvanut juuri mitään. Ehkä se turkki kuluu täällä enemmän? En sitten tiedä.  Ajattelin tuon Kokkolan näyttelyyn ilmoittaa ja katsellaan millainen tilanne silloin on. Sitten turkki varmaan lähteekin muutamaksi vuodeksi, keskitytään täällä kannuksessa enemmän muihin lajeihin kuin näyttelyihin. Ehtiihän sitä myöhemminkin. :)

Taas pitänyt taukoa blogin kirjoittamisessa.. En tosi tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta omaksi iloksi vois nyt taas kirjottaa. :)

Ollaan treenailtu satunnaisesti, lähinnä kaikkea perusjuttuja. Paikallaolon pysyvyyttä, sivulletulon oikeaa paikkaa yms yms.

Paikallaolon treenaus on vaan varmistamista, sen se osaa. (kopkop) Ollaan otettu enemmän paikalla makaamista, se on Iisalle vaikeampi kun istuminen. Sekin sujuu jo mutkitta.

Sivulletuloja harjoitellaan suhteellisen paljon ja eri kulmista. Sitten oon tehny paljon paikallaan kääntymisiä ja yksiä askelia joka suuntaan. Tekee hyvin, mutta jos otan askeleen taakseppäin niin sivulletulo ei välttämättä ole aina suora. Se vetää peppua vasemmalle. Muuten menee hyvin.

Sitten on tehny yhden tai kahden askeleen seuraamisia. EDISTÄÄ. Oon ruvennu palkaamaan sen taakse niin on vähän parantunut. Oon myös tehnyt sitä, kun Iisa "Sivulla" käskyn kuultuaan saattaa ampaista suoraa eteenpäin ja kattella että "etkö sä tuukkaan?" niin että oonkin tehnyt käännöksen suoraa sivulle. On muutaman kerran jälkeen ruvennut vähän skarppaamaan ja katsomaan että mihin me nyt ollaan menossa.

Paljon oon tehnyt myös liikkeestä maahanmenon alustusta. Eli kun Iisa huitelee lenkillä ties missä, niin oon vaan randomisti huutanut että maahan. Se menee ihan sairaan nopeasti! Aluksi se teki sitä että käskyn kuultuaan menee maahan, ja sitten kun rupean lähestymään niin lähti. Oon nyt kitkenyt sitä tapaa pois ja nyt se malttaa odottaa tosi hyvin että käyn palkkaamassa ja siitä suoraa vapautus. Pari kertaa oon tehny että oon kävelly sen ohi ja palannut palkkaamaan. Ei onneksi ongelmia. Kopkop taas. :

)

Tänään olikin sitten käytäntöä vaikka muille jakaa, yhteensä 5h.. Ensimmäisen kahden tunnin jälkeen Iisassa näki selviä väsymyksen merkkejä mutta paahdettiin silti menemään.

Ekan kahden tunnin aikana otettiin sosiaalisuusharjoituksia, eli oltiin koirien kanssa ringissä ja kaikki vuoron perään kierteli toisia yms.. Iisa meni hyvin, otti hyvin kontaktia. Sitten otettiin ryhmäpaikallamakuuta, Iisa pysyi yllättävän hyvin, vaikka sen vierestä lähti koira. Otin aluksi n. 4-5m välimatkalla, kävin palkkaamassa ja menin vähän kauemmas. Pysyi silti hyvin. :) En olis uskonu että se pysyy mutta pysyipä vaan! Sitten tehtiin sivulletuloja eri kulmista. Hyvin se aluksi tuli ja suoraan, mutta loppuajasta ei enää kiinnostunut niin jouduin käyttämään käsiapua.

Sitten pidettiin n. tunnin tai parin tauko, jonka jälkeen oli loput 3 tuntia.

Otettiin taas eri porukalla noita samoja sosiaalisuusharjoituksia. Tehtiin temppuja ja lopuksi otettiin hakua. Tai siis etsintää Iisalla lähinnä. Iisalla tehtiin ensimmäistä kertaa sillei että se hakee jotain muuta henkilöä kun mua. Eli Minna meni piiloon, ja Iisa lähti tosi hyvin hakemaan, mutta piilo taisi olla aluksi liian hankala pikkuiselle spanielille, ja sillä oli vähän vaikeuksia löytää Minnaa. Loppujen lopuksi löysi, ja kävin hakemassa sen maalimieheltä pois.

Otettiin pienen tauon jälkeen uusi etsintä, ja Minna meni vähän helpompaan piiloon. Lähti hyvin, ja löysi helposti ja siinä ne treenit sitten olikin.

Iisa on nyt todellakin VÄSYNYT. 5 tuntia on aika paljon pikku-spanielille treenattavaksi.. :D Mutta kyllä se siitä. :) Oli hyvät treenit!